Kuminpolttoa Joensuussa vuonna -90
Tarinaa omasta SR -yamahasta vuosimalli 1979
Kesällä 1989 osui silmiini lehti-ilmoitus jossa kaupiteltiin kyseistä pyörää. Pyörä oli Lieksassa ja soitettuani myyjälle, tämä sanoi pyörän varmasti menevän eikä hinnasta tingitä eikä ”kakspuolsataseni” käy vaihdossa. Eli aluksi näytti siltä ettei tarvitse pyörän hakuun lähteä, tämä oli siis tilanne heinäkuussa.
Jatkoin harrastelua Hondan sarvissa ja kun elokuun loppu läheni näin samasta pyörästä uuden ilmoituksen. Soitin uudestaan ja nyt oli hinta pudonnut puolitoista tuhatta markkaa, tosin vain raha edelleen kelpasi. Sovin käyväni katsomassa pyörää lauantaina 4.9. Sovittuna aikana olin myyjän ovella ja sitten lähdettiin Lieksan keskustasta Nurmeksen suunnalla olevalle kesämökille ja sieltähän se vähän resuisen näköinen SR löytyi, käytännössä kuusen alta! Suurin ihmetyksen aihe oli se että vetisessä paikassa säilytetty pyörä lähti ekalla potkulla käyntiin ja toimi täysin tyydyttävästi muutenkin.
Kaupantekohetkeä leimasi huono sää, sateli vettä. Kuitenkin lopulta pääsimme molempia osapuolia tyydyttävään rahalliseen ratkaisuun, käteisen rahan voima puhui ja paperit tehtiin. Ajelin pyörän kaatosateessa kotipaikalleni Liperiin, kerran kovassa sateessa pyörä sammui, mutta niinhän se tekee nykyisinkin jos vettä pääsee magneeton puolelle. Valokuva albumissani on kuva pyörästäni samalta syksyltä ja siihen on kuvatekstiksi laitettu ”syyskuun –89 kohokohta”. Eli kyllä se jonkinlaista tunnetta sisälsi kuitenkin vaikka eihän ajoneuvoihin tunnesidettä pitäisi kehittää…
Tästä se yhteinen taival alkoi ja ensimmäinen syksy meni totutellessa jammun piirteisiin. Innostusta oli kuitenkin niin paljon että syyskuun ja lokakuun aikana ajelin kylmillä keleilläkin vielä noin 2000-kilsaa silkasta uutuudenviehätyksestä. Käyntihäiriöt kuumana ja öljyn runsas kierto moottorin ulkopuolella saatiin lopulta kuriin ja seuraavana vuotena ajelin tosi tyytyväisenä lähes 8000 kilsaa. Kaasutinta puhdisteltiin ja pakoputki meinasi pudota useammankin kerran, mutta muuten oli kyyti varmaa. Eka ketjuratassatsi ja takarengas vaihdettiin myös. Samalta syksyltä ovat ne renkaanpoltto kuvat!
Vuonna 1991 Kausi alkoi entisenlaisella innolla ja hankin jopa avokypäränkin heinäkuussa. Ilosaarirokkiin lähdin yhtenä viikonloppuna ja sillä reissulla tapahtui se selittämätön lohkovaurio joka katkaisi ajokauden. Ohittaessani vanhaa foordia vaihdoin kolmoselta neloselle ja samalla kierrokset nousivat ja veto loppui, samalla huomasin taustapeilistä pyöränketjut jotka lensivät villin näköisesti takantulevien kaistalla! Pyörä tienvarteen, moottori oli yhä käynnissä mutta öljy savusi kovasti ja nopeasti katkaisin sytytysvirran! Ekaksi hain ketjut tieltä, sitten rupesin tutkimaan vaurioita. Yksi toinen motoristi pysähtyi kyselemään mikä hätänä. Sanoin että en oikeastaan tiedä muuta kuin sen, ettei ketjuttomalla pyörällä enää ajeta. (siihen aikaan motoristit pysähtyivät auttamaan jos jollain lajitoverilla oli ongelmia). Samaan rokkifestivaaliin oli menossa myös veljeni joka tuli vähän myöhemmin perässä autolla, joten suurta hätää rokkaamaan pääsyn estymisestä ei ollut. Veimme pyöräni porukalla työntäen läheiselle huoltoasemalle ja sovimme asemanhoitajan kanssa että seuraavana päivänä tullaan hakemaan raato pois…
Sinänsä yksinkertainen suunnitelma mutta kun ne festarit oli välissä… Festareilla oli ihan kivaa ja nautittua tuli muutakin kuin kansalaisluottamusta. Pikkutunneille asti meni siellä rokatessa ja velimieskin löytyi vasta seuraavana aamuna silloisen opiskelijasoluni parvekkeelta. Parveke oli toisessa kerroksessa ja hän oli kiivennyt sinne parvekkeen reunan ja alemman parvekkeen kautta. Sinällään legendaarinen suoritus vaikka olisi ollut selvä mieskin kyseessä! Tosin selviltäpäin tuskin kukaan olisi sitä kautta lähtenyt tulemaan.
Koska ymmärrettävästi ei kumpikaan meistä ollut ajokunnossa seuraavana aamuna. Täytyi etsiä kuski jonka avulla lähdettiin järjestämään pyöräni kuljetusta Liperiin. Erinäisten varsin värikkäitten vaiheitten jälkeen pyörä saatiin kotipaikalleni, jossa myöhemmin samalla viikolla otin moottorin irti ja totesin siinä olevan isohkon reiän vasemmalla puolella lohkossa, eikä vaihteistokaan toiminut. Moottorin vein laatikossa opiskelija asunnolleni Noljakkaan ja suunnittelin korjauttavani sen jollakin paikallisella hitsarilla. Ei muuten löytynyt niin lahjakasta metallimiestä.
Ratkaisuksi tuli lopulta saman vuoden jouluna se Kolaripyöräkeskuksen myymä ”suoraan ajosta” –78 mallinen moottori joka oli fiksattu nätiksi vannehopealla! Kun kesällä soitin ja kysyin SR:n moottoria purkamolta annettiin ymmärtää että heiltä yksi löytyy ja se on niin hyväkuntoinen ettei sitä alle 3500 markan myydä ja on sillä jo oikeastaan ostajakin. Sanoin ei kiitos ja lupasin palata asiaan jouluna. Langan toisesta päästä kuului melko kovaa naurua! Tästäkin huolimatta soitin joulunpyhien alla uudestaan ja samat litaniat tuli uudestaan, tosin lupasivat motin tonnia halvemmalla jos annan vaihdossa sen särkyneen koneen. Tällä kertaa minä katkaisin puhelun ja soitin uudestaan vähän ajan päästä, pidin sitten oman koneeni ja maksoin siitä ”hyvästä moottorista” 2500mk. Uuden vuodenpäivänä oli kone kiinni rungossa vaikka pakkastakin oli liki kaksikymmentä astetta. Asennuspaikkana se viljankuivaamon eteistila jonne rakentelin pressusta jonkinlaisen teltan ja sähköpuhaltimella lämmityksen. Jälkeenpäin ajateltuna ei ehkä kovin järkevän tuntuista touhua, mutta silloin ei malttanut odotella kevättä!
Ajokausi -92 meni tällä moottorilla, tosin vähän vaisusti. Kävin Joensuusta kesätöissä Outokummussa ja matkat ajoin prätkällä. Pahimpana/parhaimpana viikkona 1500 kilsaa työajoa ja riiureissua savon suunnalla vahvisti nuoren miehen identiteettiä kaikilla tavoilla. Se vaisuus tuli siitä ettei se moottori oikeasti ollut kunnossa. Öljyä paloi reilusti, joka bensatankkauksella vähintään varttilitra piti lisätä. Kuumana ei meinannut pysyä käynnissä ja kolina oli melkoinen, jotain klappia oli vähän joka paikassa. Useimmat autoilijat halusivat ohittaa sankan savun lähteenä olevan pyörämiehen! Jälkeenpäin on tullut mieleen se että tämä vaihe oli varmaankin se eräänlainen takaumavaihe eli entisaikojen hengessä mentiin, eikä vihreitä arvoja kunnioitettu. Venttiilejä ei pystynyt säätämään, pakoventtiili kantoi mäntään etc. Kun moottori seuraavana talvena purettiin paljastui juuri sen sylinterin ja kannen kurja kunto. Ihme kun sen kesän ajelut kesti, noin viisituhatta ajoin sinäkin kesänä vaikka välillä hirvitti ihan oikeasti se koneen kunto.
Mutta eipä mitään hätää, siinä toisessa moottorissa oli hyväkuntoiset vastaavat osat ja niinpä isäni serkku (autonasentaja) kasasi niistä kahdesta toimivan koneen. Pitihän niitä osia koneistaa ja uudet männänrenkaat laitettiin myös, mutta edelleenkin pyörässä on tämä sama sylinteri mäntineen ja renkaineen. Kannen puolelle on jotain jouduttu vuosien varrella tekemään.
Tämän alkuvaiheen jälkeen on sitten vaan ajettu… Ei vaineskaan! Onhan kokonaan mainitsematta Jyväskylän episodi ja koko 2000-luvun alku. Mutta siitä tarkemmin joskus toiste. Joka tapauksessa olen tämän SR:n kanssa ottanut ratkaisevia askeleita tiellä motoristiksi. Tietysti vannomatta paras, mutta luulen että tämä pyörä on nyt kotonaan. Tänä syksynä tuli yhteistä taivalta täyteen kuusitoista vuotta ja omien laskujen mukaan n.84000 kilsaakin olen itse sillä ajanut, joten varmaan tästä jatketaan edelleen samoissa tunnelmissa ja mikäpä on jatkaessa kun on kulkupeli johon on tyytyväinen. Tätä juttua kyllä piisaisi enemmänkin mutta eihän sinne sivustolle ilkeä kaikkia tarinoita laittaa, eikä ne ketään välttämättä kiinnostakaan!
J. Kauppinen 27.10.2005